"Oh, se hyökkääjälintu. Hän on henkilö, joka kaikkein vähimmin ymmärtää
Jennetiä."
Neiti Thornhill hillitsi hymyilyn halun ja puhui moittivaan sävyyn.
"Rakas Charlotte, sinä et saa puhua noin halveksivasti neiti Sandista.
Tuo nimitys on todellakin varsin…"
"Varsin sopiva! En käytä sitä enää teidän kuullenne, neiti Thornhill; teidän täytyy tietysti puolustaa neiti Sandin arvokkuutta, vaikka siinä onkin perin vähän puolustettavaa."
"Charlotte!"
"No, täytyyhän teidän myöntää, että väijyskely on arvotonta hommaa. Mutta kertokaa toki minulle kaikki, neiti Thornhill; minä olen varma, että Jennetiä on tuomittu väärin."
"Mutta oletko varovainen, Charlotte? Jos tapaat jonkun tytöistä ennen levolle menoa, sinä et saa mainita mitään."
"Lupaan kunniasanallani, etten hiisku mitään", vastasi Charlotte ylpeästi.
Nopeasti ja matalalla äänellä kertoi neiti Thornhill Jennetin makuusuojassa sattuneen kohtauksen aivan niinkuin rouva Mayfield oli sen hänelle kuvaillut, ja Charlotten ruskeat posket hehkuivat kuunnellessa ja kalpenivat, ja hänen tummissa silmissään hohti kuumeinen kiilto.
"Neiti Thornhill, kuulitteko te niiden kirjojen nimet?"