"En."
"Tahtoisitteko sitten ottaa niistä selvän? Tai vielä parempi, että toisitte nuo kirjat minulle!"
"Miksi tahdot niitä nähdä?" kysyi neiti Thornhill.
"Sitä en voi nyt sanoa; mutta… mutta tuokaa ne minulle vielä tänä iltana ennenkuin nukun."
"Ei tänä iltana, Charlotte."
"Sitten en saa unta silmääni. Ajatelkaa toki, neiti Thornhill; eihän pyyntööni suostumisesta mitään haittaa ole."
"Se on perin kummallinen pyyntö, ja sinä olet omituinen tyttö, mutta minä näen, että olet tosissasi."
"Hirveän tosissani", vakuutti Charlotte.
"Minä koetan täyttää pyyntösi." Neiti Thornhill antoi lupauksen pienen vaitiolon jälkeen ja lisäsi sitten suruisesti:
"Jos olen pettynyt Jennet Fowlerista, on se minulle ankara isku. En ole koskaan tavannut tyttöä, joka olisi näyttänyt niin peräti vilpittömältä. Ja kuitenkin on hän tosiaan menetellyt mitä valheellisimmin hiipiessään ylikertaan yksinäisyydessä ahmiakseen kiellettyjä kirjoja. Se oli sitäpaitsi hyvin ajattelematonta; täytyihän hänen tietää, että hänet varmaankin keksittäisiin."