Jennet huoahti pitkään helpoituksesta heidän saapuessaan hiljaiselle tielle, missä kiesit odottivat. Hänen kirstunsa lähetettäisiin vanhan, hitaan kuorma-ajurin mukana; mutta matkalaukku sullottiin kiesien takaistuimen alle. Derrick auttoi sisaren ajopeleihin ja kietoi hänet huolellisesti paksuun vaippaan, joka oli jo kauan palvellut ja monta tuiskua kokenut. Tarttuen sitten ohjaksiin hän virkahti sanasen säyseälle tammalle, joka alkoi tasaisesti juosta hiljaisia kyläteitä pitkin.
Oli hämärä, mutta punaisia pilviä päilyi lännen taivaalla, ja ilma oli kirkas ja tyyni. Alussa Jennet oli liian onnellinen puhuakseen. Derrick'kin oli vaiti, eikä hetkiseksi mikään keskeyttänyt illan rauhaa.
"On hyvin hauskaa päästä pois niiltä loppumattomilta kaduilta", virkkoi neitonen vihdoin. "Toivon että saamme sateettoman joulun. Sinun pitää viedä minut pitkälle, pitkälle kävelylle huomenna."
Nuori mies ei vastannut, ja tyttö laverteli edelleen.
"Menemme etsimään misteliä metsästä, ja meidän täytyy saada oikein paljon rautatammea. Aion somistaa päivähuoneemme oikein komeaksi joulua varten. Madame — ranskan opettajattaremme — on neuvonut minulle, miten kierretään oikein ihania kiehkuroita vihreistä kasveista, ja tahdon kummastuttaa teitä kaikkia. Oi, Derrick, minulla on aika nälkä. Onko äiti laittanut minulle aniskakun?"
"Kakku kyllä on valmiina", sanoi Derrick hajamielisesti; "mutta,
Jennet, äiti on muuten poissa kotoa".
"Poissa kotoa!"
Jennet toisti nämä sanat mitä säikähtyneimmin ilmein. Kaikki ilo oli silmänräpäyksessä poistunut hänen kasvoiltaan ja äänestään. Mitä koti olisi ilman äitiä? Ja mikä kamala välttämättömyys oli kutsunut hänet pois juuri samana päivänä, kun hänen tyttärensä palasi koulusta?
"Ajattelinkin, että jotakin oli vinossa", sanoi hän yrittäen pidättää nyyhkytystä. "Yhtä hyvin voit heti sanoa, mitä se merkitsee; epätietoisuus on pahinta kaikesta. Mitä on tapahtunut? Missä on äiti?"
"Hän on täti Judithin luona", vastasi Derrick. "Äiti voi tosiaankin hyvin, Jennet; eikä meitä muitakaan mikään vaivaa. Mutta lauantaina täti Judith lähetti vaunut äitiä noutamaan, eikä hän tietysti voinut kieltäytyä lähtemästä sairaan sisaren luo."