"En tiennyt, että täti Judith oli sairaana. Kukaan ei kirjeessä kertonut hänen sairaudestaan. Miksei sitä minulle ilmoitettu?"
"Emme tienneet siitä ennenkuin vaunut saapuivat tuoden erään rouva Belfontin palvelijan, jolla oli määräys emännältään ja kirjelappu Robsonilta. Sen luettuamme käsitimme heti, että tauti oli hyvin vakavaa laatua. Poloinen Judith-täti ei enää voi elää pitkää aikaa; hänen päivänsä ovat luetut."
Jennet ei voinut puhua, vaan värisi kiireestä kantapäähän, ja Derrick kumartui hänen puoleensa levottomin katsein.
"Olen kovin pahoillani tähtesi, rakas sisko", sanoi hän hellästi. "Tämä ei ole hauska kotiintulo; mutta meidän tulee olla kiitollisia, ettei päällämme ajelehdi synkempiä pilviä. Saimme tänä aamuna kirjekortin äidiltä, ja hän sanoo täti Judithin pyytävän sinua luokseen."
"Minuako?"
"Niin, rakas Jennet. Sinun on lähdettävä aikaisin huomenaamulla, ja minä kyyditsen sinut aamiaisen jälkeen Parkleyhin. Tämä on koettelemus; sinä odotit saavasi nauttia kodin rauhaa ja onnea, ja nyt sinut äkkiä kutsutaan kuolinvuoteelle. Sisko kulta, toivoisin voivani säästää sinulta kaikki surut."
"Se on ystävällinen toivomus, rakas Derrick", vastasi Jennet yrittäen puhua reippaasti; "mutta minulle ei olisi hyvä säästyä kaikelta murheelta. Sinun pitää rukoilla, että saan voimaa tähän surulliseen eroon. Se on ero, enkä voi olla sitä pelkäämättä. En ole tarpeeksi tuntenut täti Judithia voidakseni häntä kovin suuresti rakastaa, mutta…"
"Hän on ollut sinulle hyvä, Jennet. Hänen kiintymyksensä sinuun ilmautui niin äkkiä, mutta jos hän olisi saanut elää, se olisi kirkastanut ja sulostuttanut hänen koko elämänsä. Hän tuntee nyt, että hän oppi rakastamaan sinua liian myöhään."
"Sen tiedän", myönsi Jennet surullisesti. "Eräänä päivänä kuulin neiti Thornhillin sanovan, että elämä on kuin iso puutarha ja että ihmiset keksivät sen parhaimmat kukkaset, vasta kun ovat sieltä lähtemäisillään. Niin on luullakseni Judith-tädin laita. Hän eli kauan elämän tarhassa ennenkuin löysi rakkauden."
"Neiti Thornhill", huomautti Derrick, "hänhän on se kaunis opettajatar, joka on sinulle niin ystävällinen? Sinä kirjoittelit hänestä paljon, mutta sittenkin on minusta huvittavampaa kuulla siitä vilkkaasta, iloisesta, tummasilmäisestä tytöstä."