"Mitä minulla on sanottavaa, täytyy nopeasti sanoa", jatkoi hän. "Lapseni, olen jättänyt kaiken omaisuuteni sinulle. Jumala opettaa sinut käyttämään varallisuutta paremmin kuin minä koskaan olen käyttänyt. Et tietysti saa hallita omaisuuttasi ennenkuin tulet täysi-ikäiseksi, mutta olen antanut määräyksiä, jotka takaavat, että hartaimmat toivomuksesi käyvät toteen. Derrick — ah, minä tiedän kaiken, mitä olet hänen puolestaan tuntenut! — Derrick lähetetään opistoon."
Jennetin kasvoilla ilmenevä sanomaton ilo heijastui kuolevan silmissä, jotka katsoivat syvään hänen omiinsa. Mutta hänen uskollisille vartijoilleen oli selvää, että potilaan voimat olivat lopussa; ja äitinsä viittauksesta tyttö kuiskasi hellät jäähyväiset. Hän ei yrittänyt pukea kiitollisuuttaan moniin sanoihin, eikä sitä ollut tarviskaan. Täti Judith ymmärsi kaiken, mitä nuori tyttö tunsi, ja oli tyytyväinen.
Loppuajaksi tätä pitkää päivää Jennet jäi enimmiten yksikseen, koska rouva Fowler enempää kuin Robsonkaan ei hennonut poistua sairaan huoneesta. Niille, jotka häntä vaalivat, oli ilmeistä, että rouva Belfontia oli tukenut teennäinen tarmo hänen sisarentyttärensä tuloon asti. Häntä oli ylläpitänyt harras halu nähdä Jennet ja vielä kerran häntä puhutella; hän oli koonnut riutuvat voimansa viimeiseen ponnistukseen. Mutta nyt, kun hänen toivonsa oli toteutunut, hän vaipui horrostilaan, josta hänen sisarensakaan ääni tuskin saattoi hänet herättää.
Omiin hoteisiinsa jätettynä Jennet vaelsi huoneesta huoneeseen, koettaen käsittää olosuhteissaan tapahtunutta ihmeellistä muutosta ja tuntien omituista kaipausta halpaa maalaistyttöä Jennet Fowleria kohtaan, joka näkyi äkkiä poistuneen elämästä. Kaikki muuttuisi nyt, ja rikkautta seuraisi rikkauden raskas vastuunalaisuus. Mutta Katherine oli uskonut sisarensa luonteen kestävän jokaisen koetuksen, ja Jennet puolestaan rukoili, että aina ansaitsisi Katherinen luottamuksen.
Iso talo kaikkine kallisarvoisine huonekaluineen joutuisi pian hänen omakseen, ja tämä ajatus oli niin yllättävän painostava, että hän alkoi koettaa sen kokonaan unohtaa. Kirjastohuone, missä herra Belfont-vainaja oli viettänyt enimmän aikansa, oli hänelle erityisesti mielenkiintoinen. Eivät ainoastaan arvokkailla teoksilla täytetyt kirjahyllyt seinillä, vaan koko huoneen sisustus oli aiottu tuottamaan viihdytystä ja lepoa. Iloinen valkea paloi uunin tiilireunaisella ristikolla; karhuntalja-matolla oli sametilla päällystetty nojatuoli, ja siihen Jennet asettui antautuen lukemiseen ja lepoon.
Silloin tällöin hänen äitinsä kävi häntä katsomassa, ja rouva Fowlerille tuotti sanomatonta lohtua nähdä tyttärensä niin tyynenä. Jennet oli liljan vaalea; hänen koulutoveriensa kovin ihailemat persikanvärin vivahdukset olivat paenneet hänen sileiltä poskiltaan, ja hänen silmänsä näyttivät raskailta. Mutta hänen sävynsä oli levollinen ja hän pyysi, ettei kukaan olisi hänen suhteensa huolissaan. Hän sanoi kirjoittavansa kirjeen Katherinelle ja kertovansa hänelle kaiken, mitä oli tapahtunut. Mutta äiti pyysi häntä olemaan sulkematta koteloa ennen iltaa.
Juuri kun päivä oli loppumassa ja viimeiset valonkajastukset sammuneet joulukuun taivaalta, täti Judithin sielu pakeni. Ja rouva Fowler lisäsi kirjeen perään muutaman sanan ilmoittaen, että vaunut seuraavana päivänä toisivat Jennetin takaisin maatilalle.
Hän vietti unettoman yön, eikä aamiainen hänelle paljoa maistunut. Aamu oli alussa harmaata, mutta vähitellen aurinko pistäysi esille pilvien lomasta valaisten hilpeätä talvista maailmaa. Linnut piipittivät ja visertelivät iloisesti lakastuneissa pensasaidoissa, ja siellä täällä tulipunainen marjaterttu kimalteli päivänsäteitten kosketuksesta. Raikas ilma ja tieto siitä, että oli kotimatkalla, elähdytti Jennetiä ja karkoitti hänen nuoreen sieluunsa hiipineen synkeyden. Ja kun vaunut vihdoin pysähtyivät vanhalle puutarhanportille, hänen sydämensä paisui kiitollisuudesta, ja Katherinen nähdessään hän purskahti kyyneliin.
"Oi, Kathie!" hän kuiskasi pää sisarensa povella. "Ethän salli varallisuuteni meitä eroittaa? Jennetisi on yhäti sama rakastavainen Jennet!"
23. luku.