Mooses avasi oven Melulle ja näki eteisen himmeässä valossa hänen kasvojensa velton ilmeen.
— Hyvää yötä, Mooses, älä ole pahoillasi, vaikka tulen näin myöhään.
Usko pois, minun täytyy saada elää, elää. Sitte myöhemmin…
— Alma lähti matkalle ja käski meitä hankkimaan sinulle toisen asunnon.
— Voi, se on totta. Minä unohdin. Hän puhui siitä jo aikoja sitte.
Mihin minä nyt menen?
— Hallimajaan.
— Ei, ei, viikon, kahden tai kolmen päästä, ei nyt.
— Tädillä ei ole rahaa lähettää sinulle.
— Voi, ne kurjat rahat! Niin, onhan se pahasti, että olen ottanut sinunkin rahasi, Mooses rukka, ainoat rahasi.
— Älä puhu niistä!
— Hyvää yötä! Ei, kuulehan, kenties en tapaa sinua huomenna. Jos tuodaan — — — ei, hyvää yötä! Minä muutan huomenna.