— Mooses!
— No?
— Mitä pidät meidän kodistamme?
— He sanoivat minua tänään Tuhkimoksi, joka on voittanut prinsessan ja puolen valtakuntaa. Tämä on kuin satulinna.
— Oletko sinä onnellinen? — Veronikan ääni soi hellyyttä ja vakavuutta, kun hän laski kätensä miehensä olalle.
— Ellei tämä ole onnea, silloin en tiedä, mikä olisi. — He katsoivat toisiaan silmiin, niinkuin katsovat ne, joilla on avain toistensa sieluun.
— Olet tosiaan onnellinen. Ja se tulee siitä, että olet sadun sankari.
Mutta satu on seikkailua ja ihmeitten maailmaa.
— Etkö sinä ole onnellinen?
— Tunnen liian selvästi, että tämänpäiväinen riemu on vaahtona nousemista kuultavanvihreän myrskyaallon harjalle.
— Olet runollinen.