Kansa ajatteli levottomana Hallimajan tulevaa kohtaloa, sillä se oli heidän kohtalonsa. Vielä kerran vaelsivat he seurahuoneen pihaan kuulemaan manifestia, jonka vahvistus nyt oli saapunut.
Kun Mooses astui lavalle, jännittyi hiljaisen kansan tarkkaavaisuus. Hyvä- ja alas-huudot unohtuivat. Rautainen todellisuus karkoitti kaikki punaiset toiveet kultaisen kotkan iskemisestä taivaalta. Pingottuneet kasvot laukesivat punaisten riveissä alakuloisiksi ja rajut haaveet saivat kuolettavan iskun. Vallaton leikki — — — oliko se nyt päätettävä? Laimealla hyvä-huudolla otettiin vastaan Suomen suuren ja ihanan voiton sanoma.
Pihan toiselta laidalta kajahti "Maamme", mutta toisella puolella järjestyi vankka rivi tulipunaisten lippujen suojaan. Se kulki työväen marssin tahdissa halki Hallimajan, nousi harjanteelle, jossa sen lipputangot uhmaten kohosivat kohti taivasta ja laulun mahti paisutti rintoja. He olivat kerran kuulleet kultaisen kotkan siipien suhahduksen. Se oli sytyttänyt kuuman taistelukiihkon. Sen silmä oli hehkunut ja ampunut tulisen nuolen. Se nuoli rinnassaan he kulkivat riveissä harjua pitkin.