Mooses soimasi itseään vastenmielisyydestään. Miks'ei hän voisi hetkistä olla täällä, olivathan nuo toiset aina. Kun hän tuli ulos, soivat kellot vitkaan, juhlallisesti. Oli sunnuntain hautaushetki, ja kirkkoväki saattoi ruumiita.
Esa huusi, ja Mooses pysähtyi.
— Sinä olet juhlallinen kuin suntio sunnuntaina, sanoi Esa.
— Nyt on sunnuntai ja jos tahdot, voin olla suntiosi. Kuuletko, mitä meiltä kuuluu?
— Piirilaulua.
— Entäs hautuumaalta!
— Virsi.
— Ja Ruhalassa leikkivät lapset ruumiskirstuilla.
— Kuuluuko tämä jurottaminen sinun profeetalliseen virkaasi?
— Älä herjaa!