— Katsokaa, kuinka Pitkä tekee itsensä kapeaksi kuin onkimato ja Manda itkeskelee nurkassa, — kuiskasi Esa Veronikalle.
— Tuntuu niin erikoisen hauskalta nyt mennä Hallimajaan. On kuin kotiseutu olisi laajennut, kun sinäkin olet mukana, Veronika, — sanoi Hely, kun juna läksi liikkeelle ja vaunussa oli rauhoituttu. Veronika hymyili.
— Kuules, mies, sinähän olet vaiti kuin kala. Rutistetaan, eiköhän ääni lähde, — sanoi Esa Moosekselle ja ravisti hartioista.
Mooses istui Veronikan vieressä uneksien ja unohtaen ympäristönsä.
Juna kulkea kolkutti, lämpö nousi vaunussa ja matkustajien piti heittää pois päällysvaatteensa.
Hely heitti kätensä Mooseksen polvelle.
— Heitetään arpaa kenen pitää aloittaa rynnäkkö Hallimajassa. Olkoon se, jonka käsi on yhdeksästoista päällimmäisenä.
Esa laski leveän kämmäkkänsä Helyn kädelle. Mooses veti oikeansa povestaan ja Veronika laski kätensä viimeiseksi. He sävähtivät punaisiksi kumpikin. Veronika seurasi vaan hämärästi käsien vetoa alimmaisesta ylimmäiseksi ja heräsi vasta kun huudettiin:
— Mooses!
— Mooses, pelasta nahkasi!