SEPPÄ-KALLE (saa kiinni Maijan). Näin harakoita kuritetaan.
LIISA (raapaisee tulta tikkuun ja pistää Seppä-Kallen nenän eteen). Ja näin seppiä tyyrätään.
(Tytöt juoksevat ulos.)
AATU (nauraa). Polttikos partasi? Voi mies poloinen, aina sinä alakynteen, vaikka oletkin kylän vahvin mies.
SEPPÄ-KALLE. Häh, alakynteen, jos näyttäisinkin toret, niin… (Huitaisee kädellään.)
AATU. Mitkä toret?
SEPPÄ-KALLE. Näiren nyrkkien, niin ei muuta kuin kerran vingahtaisi ja sitten selälleen kiepahtaisi.
AATU. Ja sinä löytäisit itsesi jalka- ja käsirauroista.
SEPPÄ-KALLE. Häh, mistä arvasit ajatukseni? Aina kun oikein tahtoisin tapella, niin ne raurat kilahtelevat korvissani ja välähtelevät silmissäni, eikä se lysti enää maita.
AATU. Sinun pitäisi kerran saara oikein hyvällä lailla selkääsi.