SEPPÄ-KALLE. Häh, minäkö selkääni? Jo sinä poikanen jotakin juttelet! Ei ole sitä miestä tässä pitäjässä eikä vielä toisessakaan, joka Seppä-Kallen eteensä kontilleen vetäisi. Hehei! Eikä sitä tyttöä, joka ei hepan keppaa vaimokseni tulisi, kun vaan naisin.
AATU. Mikset sitten nai? Johan sinulla on asumuskin kunnossa.
SEPPÄ-KALLE. En ole nähnyt oikein koreata. Sellainen se olla pitää, että kaikki katsomaan kääntyy ja ympärillä kuhina käy.
AATU. Älä veikkonen, tulee pian toinen ja iskee sarvet päähäsi.
SEPPÄ-KALLE. Kyllä minä ne sarvetan!
TOLPERI (tulee ulkoa, vanha mies). Päivää.
AATU. Päivää, käykää peremmälle!
TOLPERI (nuuskii ilmaa). Täällä — — ha-haisee — — ma-maltaille. Tekeekee — keekös emäntä olutta?
AATU. Mitä lie uunissa ollut kaljan imellystä.
TOLPERI. Älä nyt, poikasein, ei minua jutkuteta. Koko piha lemuaa vierteelle. Juhannus tästä tulee, oikea juhannus, sanon minä, oikea olutjuhannus! Hehe, poika, käy pajaan, siell' on hevoset kengittämistä vailla ja miestä ku salkoa pajamäki täynnä.