AATU. Vai niin vai jo Miina tuli.
VILLE. Mikäs on tullessa kun tuodaan. Vähän se intteli, ettei riittäisi hevosiin ja juniin, mutta pitihän minun kuitenkin ottaa koni ja sellainen korea tyttö kuin Miina vain keventää kuormaa, sanoin minä. Ja niin sitä tultiin. Vaikea sinne Kuivalan mäenlaitaan oli ajaa, kun ei ole mitään ratastietä, mutta hyvä tahto ja iloinen mieli vie vaikka vuorten poikki.
TOLPERI (kiertelee Villeä ja katselee). Aijai kun sinusta on tullut viini mies kaupungissa. Kun olit sellatiinkii räkänokka ja rähjänuttu mennessäs ja nyt niinkuin herra vaan. Sääret sentään on entisellään.
VILLE (vetää taskustaan pullon ja antaa sen salavihkaa Aatulle). Tässä on viiniä tuliaisiksi.
LIISA ja MAIJA (tulevat kantaen vesisaavia). Nyt Tolperi saa miniän.
TOLPERI. No, jokos? Taivaastakos se nyt putos?
LIISA. Seppä-Kalle jäi kattelemaan kuin ukkosen lyömänä, kun Ville ja Miina ajoivat Kinttulan kupparille, ja sanonut se on, että sellainen hänen henttunsa olla pitää, niin että kyllä se nyt veti, ja Tolperille tulee rieskan ja vierteen päivät.
TOLPERI (mutisee). Kinttulan kupparin tytär, mänkää saunaan!
AATU. Sinulla, Ville, taitaa olla aikaa käyrä kuulemassa tulisiko se Nauriilan soittaja tänne juhannusiltana, niin pääsisimme pyörähtelemään täällä.
VILLE. Männään, männään.