EMÄNTÄ (Liisalle). Käy sinä Miinaa tänne pyytämään. Olen niin röijyn tarpeessa, ettei ole päälle pantavaa. Neuloisi vielä juhannukseksi.
LIISA. Nytkö heti? (Ovessa poistuessaan.)
EMÄNTÄ. Niin, että ehtii, tulisi kohta kun sopii.
(Menee ulos Maijan kanssa.)
TOLPERI. Vai kupparin tyttären ne naittaisi nikkarin pojalle ja kylän pulskalle sepälle. Ei se käy, niin kauan kun Tolper ukko elää. Talon tytär se olla pitää ja hyvä, tän miehen miniä!
VILLE. Mitä Tolperi hourii. Meinaako ukko vielä kosia?
TOLPERI. Niin — ettäkö ittelleni? No, olkoon männeeksi. Minulle se Miina kyllä sopisi.
AATU. Eihän Tolperi vielä niin vanhakaan.
MIINA (tulee ulkoa vaaleanpunaisissa, somasti ja vaatimattomasti puettu). Hyvää päivää, terveisiä kaupungista. (Kättelee Tolperia ja Aatua.)
TOLPERI (katselee ja kiertelee). Aijai, jokos nyt tul' korea kylään? Silmät jää, jää ne, ja kattomaan kääntyy, kun tiellä vastaan sattuu ja kuiskina kuuluu. Sen se poika on sanonut naivansa, sellaisen tytön. (Poistuu hiljalleen.) Jo tais tulla loukku ja poikuuren loppu sille veijarille.