AATU. Sitten tierän minä.
MIINA. Äitisi ei nyt kuitenkaan anna myöten.
AATU. On antaminen. Oletko sinä itte tuon hameen tehnyt?
MIINA. Parina iltana "viraaplasin".
AATU. Sitäkös se viraaplaaminen olikin, äitisi siitä puhui ja minä jo luulin, että se oli jotakin huvittelemista. (Hypistelee hihaa.) Aijai kuinka se on sileää ja soreaa.
(Syleilee äkkiä ja suutelee Miinaa.)
MIINA. Senkin viekastelija!
(Rimpuilee irti, mutta kun ei pääse, taipuu istumaan polvelle.)
AATU. Ja nyt minä otan ohjakset omiin käsiini, etkä sinä enää mene kaupunkiin etkä sen taakse. Aholan emäntä sinusta tulee.
MIINA (vakavana). Syrämeni lyö ja minua niin ahristaa. Sinä saat paljon harmia minun vuokseni. Tahtoisin olla rikas ja ylhäinen ja olla sinun vertaisesi ihan kaikessa. Kun ne aina pilkkaavat äitini ammattia.