LIENA. Miinako? Kiitos, kun kysyy, mikäs olis jaksaiss'. Miina on neulomamakasiinin päällä.
AATU. Vai makasiinin päällä!
LIENA. Kuinkas se mökkipahanen lie myörännyt?
EMÄNTÄ. Mikäs pahanen se on ja mikäs sen on myörätessä.
LIENA. Niin, hyvähän se on tölli tällaiselle kuivettuneelle kupparille.
AATU. Kuiva se lujana pysyy, tiivis se on liitteistään mökki niinkuin Lienakii.
LIENA. Niin, eihän ehjä vuora. Ja ainahan minä sitä kengittelen. Ja ittehän minä sen paraasta päästä teinkin.
EMÄNTÄ. Niin, kyllähän siitä on puhuttu ja Liena on osannut ja jaksanut, mitä vaan itte on tahtonut. Ukkovainaa se aina jutteli, kuinka Liena Tolperin kanssa nurkkaa veisti.
LIENA. Tolperi (venyttää nimeä halveksivasti). Senkin halkonikkari! Käteen lohkesi akkunainvälinen nurkka, ja sitäkös se käänteli ja katteli ja sanoi, että hyvä olis piippukaappi, kun vaan olis piippuja. Senkin Tolperi!
AATU. Mies on sentään aina mies, ja niin se on Tolperikin.