SEPPÄ-KALLE. Eiköstä niin? Ja seppä on sentään aina seppä ja vasara aina jalompi kuin kuokka ja rauta maata mahtavampi — niin sananlasku sanoo. Ja minä olen kattellut nyt Miinaa jo kauan, mutta kun se — höm — — vävyksi rupeaminen — — Miksi hitoksi sitä siellä kaupungissa sanotaan?
MIINA. Ketä?
SEPPÄ-KALLE. Miinan äitiä?
MIINA. Hierojaksi.
SEPPÄ-KALLE. Vai siinä kaaressa? Kysyn nyt Miinalta oikeen totueellisesti, että eikös sitä sentään hierojan vävyksi kelpaa? Miina on taas niin korea tyttö puolestaan, että vaikka sitten hiivatti olisi ja itte rienaaja ja senkin seittemän kupp… hierojaa hännillä, niin totta vieköön otan?
MIINA. Piiritanssiinko?
AATU. Mitäs Kalle täällä haastelee?
SEPPÄ-KALLE (hyvin meinaavana). Kyselen vaan, mitä sinne kaupunkiin kuuluu. Ja mitäs sinne oikeastaan kuuluu? Kysytään se rehellisesti.
MIINA. Kivimuuria ja kirkontornia, katukiviä ja uunin piippuja, tuhmia ja viisaita, mutta ei ketään sellaista kuin Seppä-Kalle!
SEPPÄ-KALLE. Joo, justiisa niinkuin minä meinaan.