(Ottaa Miinan käden.)
AATU. Laske irti Miinan käsi!
SEPPÄ-KALLE. Mitäs sinä, mies, räpätät?
MIINA. Älä huoli riirellä, Aatu. Seppä on hyvällä tuulella.
AATU (poistuu).
SEPPÄ-KALLE. Mitäs Miina siihen sanoo? Isä kävi aamulla kyselemässä.
MIINA. Tolperi lupasi tehrä minulle piirongin kapioiksi.
SEPPÄ-KALLE. Kuinkas muuten. Isä osaa tehrä oikein sellaisen rokelmenttipiirongin, että sillä on maha kuin maaherralla, niin se on sitten vasta julkinen kapine. Ja sen päälle kun panee peilin, niin luulee olevansa kuin reivinnan kammarissa. Kelpaa siinä Minnan peilailla, niin korea kun onkii. Ja kun minä sitten tulen pajasta ja katton kanssa kuvaa, niin on siinä mustaa ja on siinä valkoista ja on siinä soriaa ja koriaa vartta. Eiköstä okkii?
MIINA. No, kunhan sen sanoo!
SEPPÄ-KALLE. Ei ole hyvä tulla silloin sanomaan, että "kupparin vävy"! Silloin saa hyvinkin kattoa, mistä ittensä löytää.