ENSIMM. KYLÄN POIKA. Kokko on kohta komeimmillaan ja kahvi valmiina.
VILLE. Ja hiukan miestä vahvempaa.
JAANA (tulee vasemmalta). Se on nyt sitten juotavaa. Menkää kaikki tyyni. Lähren tästä makuulle minä.
(Kaikki poistuvat vasemmalle.)
MIINA (vetää Jaanaa puun taakse). Älkää vielä menkö, minulla on vähän asiaa. Tässä on teille valkoinen liina. Sen saatte ihka omaksenne, mutta sirotaan se nyt hyvin silmille. Kas noin. Ja ottakaa tämä takki yllenne. (On ottanut oksalta pitkän, vaalean vaippansa ja vetää sen Jaanan ylle.) Kas noin. (Ottaa taskustaan pienen pullon.) Tässä on hajuvettä, kaaretaan takille. Kuulkaa nyt tarkoin, mitä sanon. Kun Seppä-Kalle tulee, niin istukaa tässä kivellä ja selin häneen ja myöntykää, vaikka se mitä sanoisi.
JAANA. Mitäs varten tämä nyt oikein on?
MIINA. Kujeilua vaan. Narrataan pikkusen. Olettehan tekin kerran ollut nuori.
JAANA. En minä oo koskaan ketään narrannut, muut ovat narranneet minua.
MIINA. Narratkaa sitten nyt kerran tekin. Minä autan.
JAANA. Ettäkö istun vaan ja sanon että "joo"?