JAANA. Aih, aih tän syntisen mieltä!
TOLPERI. Älä siinä aihkaile.
(Tarttuu Jaanaan ja pyörittää väkisin.)
JAANA (sinkoaa irti ja kiitää kuin nuoli nurkkaan, tarttuu luutaan ja mätkii sillä Tolperia).
TOLPERI (kiipee muurin taakse "ritsille"). Älä hiivatissa luitani rusenna. Aih, voih. Annoit ensin makeaa ja sen vuoksi on nyt kärsittävä tää — väkevä! (On päässyt ylös.) Tui, tui!
(Pörröinen pää painuu laudan taakse ja pian kuuluu kuorsaus.)
JAANA (heittää luudan merkkaan). Tää on sen vanhan rienaajan tekoja. (Istuu jälleen hyräilemään virttä mutisten.) Sellainhan olet aina ollut pojan pahuksesta saakka. Ei sinua näy maailma tassineen sen siivommaksi! Kuorsaa nyt siellä ritsillä!
EMÄNTÄ (tulee ulkoa). Jaana menee nyt kattomaan niitä lehmiä sinne Laulumäelle, kun se Maija ja Liisa on aivan hulluna päästään. Ei niitä saa sinne metsään vaikka!
AATU (tulee sisään, heittää lakkinsa pöydälle ja istuu penkille kumaraisena tuijottaen eteensä). Tulin sieltä juuri, en nähnyt lehmiä.
EMÄNTÄ. Ne on sitten haettava kauempaa suolta päin. Jaana menee vaan.