JAANA. Johan minä menen, menen kun kerkiän.
(Ottaa nutun naulasta, hidastellen, ja pääsee lopulta lähtemään.)
EMÄNTÄ. Kun en minä ollenkaan enää yhtään mitään ymmärrä, päässäni on sellainen kohina, ettei käyvässä taikinapytyssä sen pahempaa. Ja kaikki putoaa käsistäin. (Kauha on kimmonnut vadin laidalta lattialle.) Kauhatkin tanssii. Mitä se oikein tietää, mitä jo vaa! (Ottaa suolaa salkkarista seinältä, se kolahtaa lattialle.) Sus sentään! (Painuu lähimmälle tuolille.) Vie henton pois polvistain. Niin, istu siinä sinä ja tuijota! Mitä se siitä paranee? Käy hakemassa seppää. Eihän nyt ennenkää ole ihmisiä varastettu, on ne nyt sitten kuolleita taikka eläviä.
AATU. Lienee jonnekin kömpinyt.
EMÄNTÄ (kivahtaa). Kömpinyt, minne sitten kömpinyt? Kuolemaan kai. (Keinuttelee itseään tuskassa.) Minua vaivaista syntistä. Kaikki tämä rangaistus tulee minun päälleni siitä synnistä, etten nuorena vanhempiani totellut, vaan otin sen isäs. Ja eikös sitä vielä etsiskellä sinunkin päälles, kun et enää ollenkaan huoli, hurjastelet ja vielä tappelet. Hyi, sellainen häpeäkin. Anna lyörä ihmistä niin, että se siihen paikkaan jää.
AATU. Eihän se jäänyt, kun kömpi tiehensä.
EMÄNTÄ. Vieläkös siinä matkit. Sakkoa vielä saat juomisesta ja pahoinpitelemisestä. Se on sitten korea juttu. Minä olen nyt sitten niin masennettu, etten enää jaksa välittää mistään. Tee mitä ikinäs tahrot, yks' kaikki se minusta on.
AATU. Ettäkö äiti sitten myöntyy Miinan ja minun…?
EMÄNTÄ (tiuskaisee). Se on toinen asia. Mitäs tässä tehtäisi sellaisella mamsellilla! Talossa tarvitaan työihminen.
AATU. Eilen oli se kupparius esteenä, joko se rapisi?