EMÄNTÄ (valittaa, ollen epätoivoinen). Voi meitä, voi sinua, voi koko kylän pahennusta! Ja sinustako se piti lähtemän eikä kylän pahimmasta rentusta.
AATU. Onko Liena käynyt täällä?
EMÄNTÄ. Ei tänään.
AATU. Olen ollut hakemassa sieltä kotoa enkä tavannut.
EMÄNTÄ. Entä se Miinan asia?
AATU. Miinan kanssa olemme puhuneet valmiiksi. Sitten kun tulen vankilasta, mennään yhteen.
EMÄNTÄ. Siihen mennessä hautuu vuosia.
AATU. Miina kyllä orottaa!
EMÄNTÄ. Eikös Miina tiennyt äiristään?
AATU. Ei, sanoi olleen poissa koko yön. Ja aamulla —