TOLPERI (pistää pörröisen päänsä esille muurin päältä). Morron!
Naiset kiljahtavat.
EMÄNTÄ. Sus siunatkoon, Tolperikos siellä…?
TOLPERI (pää yhä näkyvissä).
Tolperi viinalla juotettiin, jota kaupungista tuotettiin, ja sitten mä maistoin makeat maljat, ryyppäsin tuopista vaarinkaljat, tanttara, ranttara rallallaa — et sinä poika surra saa!
LIENA. Voi tuon hoilaamisia.
EMÄNTÄ. Kun ei se raukka tierä.
LIENA (on kääntynyt akkunaan). Kattokaas, kun tulee väkeä tänne. Isäntiäkin, on kuin pitoväkeä. Mitähän nuo nyt…?
EMÄNTÄ. On, on kun onkin. Voi, voi sentää, kun oikein polvistain henton ottaa. Kuinkahan sen sepän on oikein laita?
LIENA. Ei kuinkaan, ei siitä pirä vaan puhua!