VILLE. On jo aikoja sitten ollut.
TOLPERI. Ann' mennä sitten vanhaa Hollolanpolskaa. Liena, tule, niin mennää, että tallukat tassaa.
LIENA (vastustelee ensin, mutta tanssii sitten juhlallisesti).
TOLPERI. Kas näin sitä ennen mentiin, kun me nuoria oltiin ja Liena oli yhtä korea kuin Miina nyt, (Tanssivat.) Nyt on kunniantanssi tanssittu eikä ole väärään osuttu. Puhunhan minä oikein, eikös niin?
ÄÄNIÄ. Hyvin puhuttu — oikein se on — Liena on jymyeukko — — hyvä hieroja on — Kallen paransi kuin häkää vaan.
SEPPÄ-KALLE. Ei Kalle ole kipeä ollutkaan, vähän kolmelossa vaan.
VILLE. Ja syrän vioitettu, mutta koska äiti tohtoroi, minkä tytär haavoitti, niin eihän siinäkään ole sanomista.
SEPPÄ-KALLE. Onkos sinulla vielä sitä kaupunkilaista?
VILLE (kuiskaa). On vielä parhain jälellä.
(Vie Seppä-Kallea joukon taakse. Hetken aikaa on piiri jo ollut tekeillä ja laulu alkaa.)