KUOPPALA. Hukka homma oli Homperin kosinta!
TOLPERI. Ei sillä väliä, kyllä se meiränkin poika muijan saa. Ja sitten juoraankin kihlajaiset.
EMÄNTÄ. Juoraan ne Aatun ja Miinankin kihlajaiset. (Nostaa kaapista suuren oluthaarikan pöydälle.) Sopii juora vaan! (Menee nuoria onnittelemaan.) Isännät tekevät samoin ja viimeiseksi Liena.
POJAT. — Aatu — — Miina — — morsian — — sulhanen, hei — peijakas — — oikein, oikein hip — hip — hurraa!
(Nostavat ilmaan sulhasen ja morsiamen.)
AATU (menee Seppä-Kallea kättelemään). Sovitaan pois!
SEPPÄ-KALLE. Korea on tyttö ja kateeksi mun käy, niin, oikein syrämeni on sairas eikä nyt mahlakaan makealta maistuisi, kaikki on perin karvasta. Tahtoisin vaan, että taas oltaisi humalassa ja ottelussa ja minä saisin sinulle näyttää, kuka käskee!
AATU. Älä veikkonen, Miinahan sen asian itse päättää. (Jatkavat puhelua.)
Nuoret puuhaavat piiriä.
TOLPERI (sattuu istumaan Lienan viereen penkille). Täälläkös sinä takana hissuksiin, Liena. Ei sun paikkas nurkassa ole. Jo sun kunniankukkosi laulaa. Kattos, kuinka sormus Miinan sormessa kiiltää. Ja nyt ne juoraan kihlajaiset, muori! Hoi, onkos pelimannia?