SEPPÄ-KALLE. Vai että paransi, mitäs terveestä parantamista, mutta ainahan hyvä hyvää tekee eikä lisä pahaksi ole muussa kuin selkäsaunassa.
ENSIMM. KYLÄN POIKA. Siitä sinulla onkin hyvä kokemus.
SEPPÄ-KALLE. Tuki suusi ja kysy lupaa ennenkuin mörährät! Mutta sen minä sanon, ettei sellaista hierojaa löyrä mistään kuin Liena on.
LIENA. Eikä niin höyliä seppää kuin Kalle!
MAIJA. Sitähän minä aina olen sanonut, mutta kun ei kukaan usko.
TOLPERI. Tota noin, missä se on sinun tuleva aviosiippasi? Kaihan olet puhunut Lienalle suusi puhtaaksi.
SEPPÄ-KALLE. Se on niin pimeä paikka. Jaa missä on Miina?
AATU (vetää eteisestä Miinan sisään). Täällä on kaivattunne, ja ettei nyt enää mitään erhetystä sattuisi, niin ota, Miina, tämä sormus ja sitten se asia meirän välillämme on päätetty.
SEPPÄ-KALLE (lysähtää istumaan penkille).
TOLPERI (katselee paria). Minä olin eilen vähän ryypyssä, taisin kosia väärin. Meirän pojalle minä sinua, Miina, tarkoitin.