SEPPÄ-KALLE. Voi juukeli sentään tätä meirän kylän härkämäisyyttä, vai selkään, että oikeinkos ne uskaltaa sanoa, että minulle selkään. Kuulkaa sitten, sellaista miestä ei ole eikä tule, että minulle selkään antaisi!
TOINEN ISÄNTÄ. Hullukos olet, saat kipurahoja, kun päälle kannat!
SEPPÄ-KALLE (vimmastuu). Voi ryssän ryypyt, vai kipurahoja! Tää selkä ei iskuista taitu, eikä nää jalat rampaannu eikä näitä käsiä sijoiltaan väännetä eikä tätä päätä kivikään halkaise. Tässä seison (oikaistuu ja voihkaisee) aih, se on sellaista leiniä. Jos joku epäilee sanojain, sopii koetella voimia!
MAIJA. No varmasti se nähtiin, että nurmella makasit.
SEPPÄ-KALLE (matkii). No, varmasti se kuultiin, että minä kummittelin sun aittasi ovella, höh!
LIISA. Sinä juutaskos siellä sitten kujeilitkin?
SEPPÄ-KALLE. Saunan erestä huutelin, kun Liena sanoi pelkäävänne.
MAIJA. Saunassakos sinä — — —?
SEPPÄ-KALLE. Liena antoi minulle hyvät löylyt ja saunotti. Voi sua onni ja autuus, kuinka se löyly maistui makealta ja jäseniäni kihelmöi ja kutitti, niin laittoi norjiksi ja kepeiksi, että lauteilta melkein tasakäpälää olis tulla voinut. Ja sitten se valeli vesillä monenlaisilla, lämpöisillä ja kylmillä ja pesi ja kaanasi, niin ettei miehessä veilin vähääkään enää.
EMÄNTÄ. Liena sinut paransi!