LIENA (syöksyy sisään). Vai höpisen minä, vai jo vaan höpisen! Vetäkää nyt silmänne auki ja kattelkaa, kuka astuu ovesta sisään omilla jaloillaan niinkuin elävät ihmiset tekevät ja puhuu omalla suullaan eikä niinkuin aaveet henkien suulla.
SEPPÄ-KALLE (seisoo avoimessa ovessa yrittäen olla reipasta vaikka pakostakin irvistelee tuskasta astuessaan sisään).
LIISA (hihkaisee pelosta, kun Seppä-Kalle astuu hänen sivutseen). Uih, kun en saa luonnoltani olluksi pelkäämättä.
MAIJA. Jos kuollutta koskee, niin pelko haihtuu.
(Hypistelee sepän hihaa.)
SEPPÄ-KALLE. Antaa sen koiruuren olla tekemättä. (Huitaisee ja ärähtää.) Piru vie!
KUOPPALA. Elää kun elääkin.
MÄKELÄ. Ja puhuu ja kävelee, etten sanoisi kiroaa!
TOLPERI. Voi poikasein, ettäs vielä elät. Tässä on niin uskottu, ettei sinua enää missään ole, ei elävien eikä kuolleiren luvussa, vaan että sinä olisit otettu taivaaseen kuin Elias.
MÄKELÄ. Niin on tässä ilmitullut, että Aatu on sinulle selkään antanut.