— Siunaamaan, sainko nyt taas lapsiparan itkemään. Ihanhan Saima on kipeä. Se Ollikin viipyy, mitäs minä nyt —?
Tuuli viuhui ulkona ja vihelsi akkunassa.
— Kuunnellaan, eiköhän kuulu rattaiden tärinää?
Emäntä oli kuulevinaan. — Taitaa jo kuulua. Nuorella on tarkemmat korvat. Saima tulee nyt kuuntelemaan.
Hän tahtoi houkuttaa Saiman pois kymmenestä mykkärästä, mutta Saima oli nyt omissa mietteissään ja emäntä pujahti pirttiin.
Olli olikin tullut ja riisui pois raskaita saappaitaan ja heitti suuren sadetakkinsa penkille.
— Kuinka Saima jaksaa?
— Älä nyt hätäynny. Kyllähän se ikävöitsee.
— Siellä on kaupungista tulleita tavaroita rattailla, ne olisi tuotava sisään, sanoi Olli ja meni itse Saiman luo.
— Onko jänöllä ollut ikävä? sanoi hän ovella.