— No, mitä niillä tässä kuumuudessa, sanoi emäntä.
Saima irrotti harsohuivin kaulaltaan paljastaen hohtavan valkoisen niskan, astui pientarelta syvälle ruissarkaan ja poimi sieltä ruiskukkia.
— Ai, jai, sanoi vanha mies, rypistäen tuuheita kulmakarvojaan.
Astuisikohan ryökinä leivänkin päälle?
— Minäkö, mitä te sellaista kysytte?
Olli katsoi ärsyttävän veitikkamaisesti Saimaan ukon takaa.
— Poljettehan nytkin jumalanviljaa.
Saima punastui, astui pois saralta, mutta katsoessaan Olliin häntä harmitti.
— Taisin tehdä pahasti, sanoi hän lepyttääkseen vanhusta.
— No, ei mitään, ei mitään. Minä olen vanha mies ja puhun suoraan asiat. Mutta kuulkaas nyt, isäntä, parransänget poskissani syhyää ja leukoihini on pari kertaa puhaltanut nuoskea henkäys. Yöllä on sade niskassamme.
Kaikki katsoivat selvää taivasta.