— Pappia ja hänen naisiaan ei lasketa.
— Ei. Ethän sanonut äidille.
— En.
— Sinä olet hyvä.
Käden puristus ja hiljaisuus.
He nousivat ylös laajoja portaita ja Saima sanoi: — Katsohan tätä valaistusta, kuultavaa se on. Eikö tämä ole hauska porras?
— On komea kerrassaan, mutisi Olli hajamielisenä.
— Tässä me asumme! Astuhan sisään. Täällä olemme kotona ja kahden.
Ollin kädet vapisivat ja huulet väreilivät, kun hän tarttui Saiman päähän sitä hellästi silitellen, ja heidän katseensa yhtyivät pitkään kysymykseen: miksi niin kauan erossa? Samassa lämmin tunne läikähti heissä — omistamisen riemu…
— Kuule, Saima, missä me nyt oikein olemme?