— Tietysti, sinä nautintojen orja, entä sitten?
— Sitten minä tahtoisin suullisen raitista ilmaa.
— Mennään ajelemaan oikein vaunuilla.
— Kehtaatko sinä minua näytellä?
— Tulehan tänne ison peilin eteen, anna kätesi kainalooni. Sano, emmekö ole kaunis pari? Sinun sininen pukusi on kuin Pariisista tuotu. Olen tässä kummeksinut, kuinka maalaisräätäli on voinut luoda tuollaisen ihmeen.
— Miksi sen pitäisi olla maalaisräätälin tekemä?
— Ethän sinä rakasta kaupunkilaisuutta.
— Rakastathan sinä kaikkea somaa ja hienoa, sanoi Olli nauraen.
— Ajattele, jos me vähä vähältä muuttuisimme samanlaisiksi, samaa tahtoviksi.
— Niinhän vanhojen aviopuolisoiden käy. He tulevat toistensa näköisiksi, sanoi Olli hypistellen vaaleita viiksiään.