— Myivät minut nahkansa pelastimiksi, ne saappaat, herrojen orjat! —
— Etköhän sinä sentään ole liian kiivas? Sellainen tuottaa häiriötä ja riitaa, — uskalsi Liina muistuttaa.
— Jospahan tulisikin oikein hemmetinmoinen sekasoppa! — huusi Paavo mättäen vaatteita matkakirstuun.
Liinalle oli yhdyselämä Paavon kanssa ollut suuri pettymys. Miten hän oli pettynyt ja mitä hän oli ennen naimistaan toivonut, sitä ei Liina olisi kyennyt selittämään. Hän vaan tunsi, ettei tämä nyt ollut oikeata avioelämää. Kuitenkin hän toivoi tulevaisuudessa muutoksen tapahtuvan, mietti itseksensä ja taivutteli luonnettansa Paavon mukaiseksi, sillä sitä tietä hän luuli saavuttavansa toivotun muutoksen.
Nyt, kun Paavo äkkiä katkaisi tämänkin mahdollisuuden, ilmoittaen lähtevänsä maailmalle epämääräiseksi ajaksi, sykäytti se niin pahasti sydäntä. Mutta samassa nousi toinen ajatus: — olenhan jälleen vapaa! — Eihän siinä mitään merkillistä ollut, aivan tavallinen tapahtuma; useinhan työmies jättää perheensä, saati lapsettoman vaimonsa, eikä palaa milloinkaan, sitoo uusia lemmenliittoja ja muodostaa perheen, eläen kaikessa rauhassa ja unhottaen vihityn vaimonsa siksi, kunnes sattuma tai oma etu tai pakko johtaa hänet oikean vaimonsa luokse. Tämä katsantokanta oli niin juurtunut Liinankin mieleen, että hän nyt tunsi vapautuvansa. Ja kun hän oli antanut viimeiset rahansa Paavolle eväiksi, pääsi helpotuksen huokaus; hän oli ikäänkuin ostanut itsensä vapaaksi tuosta miehestä.
* * * * *
Paavon mentyä jatkuivat entiset ystävyyden välit Liinan ja Annin kesken. Iltaisin he yhtyivät kaduilla ja puistossa tulvivain ihmisten virtaan. Leväten toistensa seurassa puistikon penkillä, he nytkin katselivat suihkulähteen säännöllistä pulppuamista, kun syvä miesääni herätti heidät epämääräisistä ajatuksista.
— Hyvää päivää! —
Kummankin katse kohtasi nuoren, hartevan miehen, jonka syvät, siniset silmät hymyillen katsoivat vuoroon kumpaankin tummien, tuuheitten kulmien alta.
— No, hyvää päivää. Akuhan se on. Kas, kun en tuota heti hoksannut! — huudahti Anni, levittäen ohuet huulensa hymyyn, toverin vaietessa tapansa mukaan. Kuitenkin osoitti Liinan silmien tummentunut välke ja lapsellisen suloinen ilme kasvoilla mieluisten tunteitten heräämistä.