— Minnekä ne miehet hävisivät, eihän meitä kohta jää seitsemääkään tähän peliin? — kysyi eräs nuori kauppias, uteliaana tähystellen sivuhuoneeseen.
— Älkää viekö jakoperiä taikka minä en päästä kääntöä kellekään. —
— Peijakas, minä olisin tahtonut lähteä kotiin ja antaa korttini pois, vaan sinnehän ne kaikki hävisivät, — sanoi taas nuori kauppias.
— Kyllähän sen tietää. Nuori eukko odottaa sinne kylmälle kyljelleen, — nauroi vanha pankinjohtaja.
— Ai, jai, jai, kun sydämen' on pois
ja kuka sen mulle takaisin tois? —
— rallatteli apteekkari.
— Älä uikuta. Kenenkäs pieti taas puuttuu? Tulihan äsken kaksi hojoa ja nyt yksi lisää ja ämmiltä! —
— Joudu, joudu, ota varas kii,
hällä on minun sydämenii. —
— Huoliikos kukaan kuulon korteista? Kyllä niillä ainakin yhden tikin vetää. —
— Syököön se kortit, hiiteen nämä pirunkirjat, — huudahti uuden tehtaan kirjanpitäjä. — Missä maisteri Kanerva on? Olisi hänelle hiukan asiaa, ennenkuin menen, — sanoi hän Hämäläiselle, jonka tiesi olevan talossa enemmän kotona kuin toisten, sillä hän oli Kankaan liiketoveri tukkiasioissa.