— Te kouluihmiset ja maailmanparantajat olette aina niin varmat syistä ja seurauksista. Minä sen sijaan elän ja tahdon elää, niinkuin minun taipumukseni vaativat. —
— Mitä tekisit, jos äkkiä huomaisit, että se, mikä sinussa oli rautaa, on muuttunut ruosteeksi? —
— Se olisi kaiketi minun menoni, vaan entä sitten! Minun voimani on juuri tässä rautaisessa ruostumisessa. Tämä kisa, kilpailu ja voimien jännittäminen, jossa saa käyttää kaikkia keinoja. Se on nautintoa! Toisinaan jännityksen lauettua maistuu tyhjyys niin äitelältä ja silloin syöksyn entistä suuremmalla vauhdilla pyörteeseen, kudon verkkoja, kiedon ja vedän… Olkoon se ruostumista! Minä tunnen kasvavani tässä kiistassa ja minä tahdon elää juuri näiden ulkonaisten ja sisällisten mahtien vaikutuksissa. —
— Sinussa on vielä rautaa. Olin unohtaa. Kirjurisi käski sanomaan, että Gräs toimittaa kassantarkastuksen tänä iltana! —
Syntyi pitkä vaitiolo. Kangas pesi ja pyyhki kasvojaan, joten
Kanervalta jäi huomaamatta, miten ne kalpenivat.
— Kesken kaikkea, eihän nyt ole tilinpäättöäkään; mikä sitä äijää nyt vaivaa? — Kangas koetti hymyillä, mutta se oli väkinäistä. — No, kyllä minä…! — sanoi hän purren hammastansa. — Kyllä he kassan saavat nähdä. Hän heitti pyyhkeen ja pukeutui nopeaan.
Melkein juoksujalassa hän saapui Hämäläisen luo.
— Nyt, veli hyvä, on kiire. Tarvitsen heti kaksikymmentä tuhatta.
Kaiketi sinulla on summa saatavissa? —
Juho Kangas yritti puhua huolettomasti, mutta äänen outo värähdys ei jäänyt toverilta huomaamatta.
— Se on suuri summa, — sanoi Hämäläinen luontaisella hitaudellaan, — eikä minulla taida olla…