— Älä estele, sinulla on sellainen summa aina varalla ja paljon enemmänkin. Vaan samapa se, ellet tahdo, niin jääköön tähän. Asia on kuitenkin sitä laatua, että minun siinä tapauksessa on pakko luopua kumppanuudesta sinun kanssasi ja silloin voi myöskin käydä niin, ettei sinun saha-osakkeitasi mene aivan pian kaupaksi. Ja tiedäthän miten nopeaan lahti laskee, Jo ensi kesänä seisoo saha korkealla, kuivalla maalla ja silloin kyllä selviää, miksi Hämäläinen myy hyvät saha-osakkeensa. —
— No, no, älä nyt räpätä. Ehditäänhän tästä. — Hämäläinen puki hitaasti ja haki kassakaapin avaimet. — Tuossa on pakka silkkaa rahaa, — sanoi hän väkinäisesti naurahtaen. — Niillä on kuitenkin kiire takaisin. Tällä viikolla saan suuren viljalähetyksen suorittaa. —
— Huomenna saat. Mitä viljaa sinä ostelet? Gräsin alahan se on. —
— Olen saanut kehoituksen hankkia siemenviljaa ja nyt satuin saamaan hyvällä kaupalla virolaisilta, — sanoi Hämäläinen.
— Ahaa, se on tuota samaa viljaa, jota tuotiin Hämeenlinnaan. Eikö ole? —
— Kaihan se sitä on. —
— Ja siellä se raakattiin, ei idä, — tiesi Juho Kangas pistäen rahapakat taskuihinsa saatuaan ne lasketuksi.
— Älä helkkarissa. Minullepa asia esitettiin aivan toisessa valossa. Viljan pitäisi olla hyvää, mutta se oli liian kallista ostajan mielestä, siksi se oli raakattava. Pitkämatkainen tavara, minnekäs veit. Helkkarin sukkela temppu! — Hämäläinen nauroi herttaisesti.
— Viisas juoni, mutta vielä sukkelampaa oli saada sinut ansaan, vanha kettu! —
— Hiisi vieköön, minä olen sitoutunut ostamaan! sanoi Hämäläinen harmissaan.