Kangas astui kiivaasti lattialla ja pysähtyi äkkiä Hämäläisen eteen.
— Nyt on minun vuoroni auttaa sinua, mies! Sinä annat Gräsin ymmärtää, että myyt viljan kohtuhinnalla. Gräs tarvitsee. Voinet hankkia todisteita viljan itävyydestä? — Kankaan silmät välähtivät koston halusta ja sen kannustamana hän nelisti nopeaan päämaaliinsa.
— Kyllähän ne hämeenlinnalaiset…
— Niin, anna heidän todistaa, — riensi Juho Kangas lisäämään.
— Mutta, jos sinä luulet —?
— No, minä en voi tietää mitään, ymmärrätkös, vieras mies asialle, ihan vieras. Kyllähän Gräsin nahka kestää, niin se on kuin nappi takista koko juttu hänelle, — sanoi Kangas kevyesti viitaten kädellään.
— Eipä niinkään, nimi, katsos nimi! — intti Hämäläinen, mutta hänen vastustuksensa oli vaan näennäinen.
— Aijothan sinäkin ne myydä! — tokaisi Kangas.
— Myisin niinkin. Mihinkäs hittoon ne sitten…
— Ja saisit runsaasti takkiisi! —