— Niin, onhan tämä kirottu juttu. Jos sinä olet vakuutettu, että…
— Enhän minä tiedä asiasta itsekohdastani mitään; olen muilta kuullut. —
— Sitten olet kai kuullut samaa juttua, jota hämeenlinnalaiset virolaisille syöttivät, että vilja oli saanut muka kosteutta laivassa, — huokasi Hämäläinen helpotuksella.
— Tietysti en voinut olla näkemässä. —
— No, sitten anna mennä vaan. Saakoon Gräs, jos haluaa. Suoraan en tarjoa, jos olisi jotain jutkua… tahdon selkäni vapaaksi, — sanoi Hämäläinen puhtaalla omallatunnolla.
Juho Kangas riensi kevein askelin voitonvarmana konttoriinsa.
Oli jo myöhäinen kevät. Peli oli joutunut pois polttopisteestään ja miehet häärivät raha-asioissaan, kukin selvitellen sotkuisia vyyhtiään kesäksi.
Hämäläisen tavattuaan kysyi Juho Kangas, kuinka jyväasia oli päättynyt.
— Ethän vielä ole sitä suinkaan selvittänyt? — Juho toivoi nyt asian raukeamista.
— Eihän tuota peruakaan voine, — luuli Hämäläinen.