Ei riittänyt koko elämän rehellinen työ ja onnellinen ahertaminen korvaamaan tätä yhtä erehdystä. Miksi? Salanuoli oli kohdistettu runkoon, turmeleva salama oli sattunut tyveen. Latva oli sitä uhitellen ärsyttänyt ja sille päänsä paljastanut, mutta kosto oli iskenyt siihen kohtaan, josta puu kaadetaan.

Kauppaneuvos tarjosi vahingonkorvausta, jakoi avokäsin kaikille ken tahtoi ottaa. Mutta ne, jotka enimmän vaativat, ne myös enimmän parjasivat, kylväen epäilyksen siemeniä. Ja ne itivät kuten rikkaruoho ainakin. Liike kärsi; maalaiset kääntyivät muuanne. Vanha liike joutui syrjään ja uudet pääsivät nousuun.

Vanhus murtui kohdattuaan elämän kovimman myrskyn juuri silloin, kun olisi tarvinnut vanhuudenlepoa.

Juho Kangas suuntasi askeleensa liikemiesten yhdistykseen. Oli kokousilta. Juhlallisin puhein olivat liikemiehet päättäneet sulkea myymälät kahdeksalta illalla. Olivathan myyjätkin ihmisiä ja heidänkin piti saada nauttia vapautta.

Varsin suurta melua piti Karruksi sanottu tihrusilmäinen liikemies, jonka katseet kulkivat pitkin pystykkään, mittavan nenän vartta. Alahuuli lerpallaan hän laski mahtavasti kuinka monta 'rosenttia' työvoima nousisi, kun palvelijat kahdeksalta saavat vapautensa. Näin herrojen kesken hän oli puhtaissa vaatteissa, mutta kansan joukossa mies kulki tallukoissa ollakseen kansallinen. Hänen suuri talonsa ja monet 'rosenttinsa' valmistivat hänelle tilan valtuustossa, vaikka tuskin osasi nimeään kirjoittaa.

— Mitä siitä. Onhan minulla senaattorin tulot ja riippumaton asema, — sanoi hän moittiville.

Juho Kangas asettui takimmaiselle riville tuijottaen hajamielisenä puheenjohtajan paikkaa kohti. Hän oli näkevinään siellä harmaapäisen kunnian miehen, jonka sielukkuus oli antanut juhlallisuuden leiman näitten poroporvarien istunnoille, eivätkä sanat: 'raha' ja 'prosentti' ennen niin raa'asti karahtaneet kuin tänä iltana. Juho putkahti. Joku mainitsi Gräsin nimeä.

— Niin, hänet haudataan ja liikemiesten puolesta laskee seppeleen kasööri Kangas. —

— Minä en tosiaankaan itse aikonut laskea…

Sitä hän ei ollut ajatellut, mutta olihan se niin luonnollista.