— Katri on merkillinen tyttö. Kaikki miehisyys ei näytä liikuttavan häntä.
— Kunnes tulee joku epäkelpo, — sanoi maisteri Harju.
— Taivas varjelkoon! — huudahti rouva Kaari. Katri saapui samassa ja pyysi arvostelua. Hän sai kirjalliset muistiinpanot haltuunsa, ollen niin kiihtynyt, ettei malttanut jäädä pöytään, vaan otti voileivän käteensä, pisti näytelmän reppuunsa, heitti jäähyväiset ja kiirehti ulos.
— Tuletko pian takaisin? — huusi rouva Kaari.
— Otan ajurin, olen kotona ainakin tunnin kuluttua.
Maisteri Harju poistui pian rouva Kaaren luota harhaillen myöhään yöhön kaupungilla, ajatellen Katria.
Hän ymmärsi, ettei tyttö ollut vielä herännyt. Nainen hänessä uinaili yhä, mutta kuinka kauan? Ehkä siksi, kunnes joku löytäisi oikean sanan ja hetken.
Kylmä hiki ruumiissaan nousi maisteri Harju huoneeseensa ylimpään kerrokseen viettäen vuoteellaan unettoman yön.
Katri riensi takaisin teatteriin, missä Taavi Arvo näytteli vielä osassaan ja antoi käsikirjoituksen ynnä Alpre Harjun kallisarvoiset muistutukset.
Arvo oli kuumeisesti kiihkeä niinkuin Katrikin.