— Tahdoin olla mieheni ystävä tai rakastettu! — huudahti Katri hehkuvin kasvoin.
— Ja olit niin kauvan kuin kuherruskuukautta riitti. Sitten tuli arkielämä, ja seinä nousi eteen.
— Mielivalta on Valton puolella.
— Minusta tuntuu olevan yhtä paljon sinun puolellasi.
— Ette käsitä minua, ehkei kukaan muukaan käsitä.
— Tahdotko, että tulen puhumaan miehesi kanssa?
— Oi tulkaa, minä pyydän.
— Sinä siis uskot, että hän myöntyy.
— En minä luota siihenkään, mutta — mitä tahansa. Teatterissa minä pysyn.
— Luuletko Valton olevan kotona?