— En, tuhat kertaa en!
— Sitten kai on turhaa yrittää.
— Menkää kuitenkin, minä pyydän.
Rouva Kaari katsoi lemmikkiinsä, pyöritti päätään ylen surullisena ja lähti.
Tunnin kuluttua hän palasi masentuneena.
— Valto Laine on neuvotellut johtajan kanssa ja saanut lupauksen sinun erostasi, heti kun johtokunta ennättää kokoontua, — sanoi hän synkkänä.
— Hän on pilannut minulta kaikki, kaikki! — mutisi Katri pusertaen käsiänsä nyrkkiin ja tiivistäen ajatuksensa ja päättämiskykynsä.
— Älköön luulko, että minä taivun, ennen — —
Rouva Kaari ei kuullut jatkoa, sillä Katri kätki kasvonsa sohvatyynyyn purren sitä estääkseen tuskanhuudon purkautumista.
Hän jäi siksi päiväksi rouva Kaaren luo saapuen harjoituksiin teatterissa kuten tavallisesti. Johtajan tavattuaan hän pakotti itsensä rauhalliseksi sanoessaan: