— Älä pilkkaa Jumalan sanaa, — sanoi isä, otti kirjan pois ja laski sen hyllylle.
— Enhän minä pilkkaa, onhan se sellainen.
— Vaikka olisikin, niin ei saa sanoa.
— Kun se on totta, niin saa sanoa. Niin äiti aina sanoi.
— Olin tullessani pappilassa, — sanoi soittaja. Se nuori herra tahtoo oppia soittamaan viulua. On sormet vaan niinkuin pöpperössä. Lupasi tulla tänne.
Pappilan ylioppilasko? — kysyi Katri suurin silmin.
Niin, sellainenhan sillä on se lakki.
Täällä on niin meikäläistä, kuinka se tänne voi tulla!
— Ei täällä sen meikäläisempää ole kuin muuallakaan, — sanoi soittaja katsellen ympärilleen.
— Isä nyt ei kanssa näe, vaikka vettä päälle sataisi.