— Siitä en ole välittänyt.
— Laine on ostanut ja myynyt kaikenlaista niin hävyttömillä voitoilla ja kiristyksillä … ei, en minä viitsi siitä puhua. Se on sitäpaitsi vain puolittain kirjoissa.
— Hän aloitti ruokatavaroilla.
— Niin, ja kuuluu ensimäisen sotavuoden shakaaleihin. Hän osti silloin melkein ilmaiseksi. Ja nyt vasta myydään meidän varastojamme sellaisista kätköistä ja sellaisissa paikoissa, joista ei kukaan voisi luulla niitä saavansa.
— Laine on kuitenkin suurkauppias.
— Ei se häntä haittaa, kun vain tulee rahaa, samantekevä, — sanoi
Tuomas unohtaen puhuvansa miehen vaimolle.
Katri oli hajamielinen, kuunnellen Tuomaan sanoja vain puolittain.
— Tiedätkö, minä tunnen olevani täällä ihan outo, — sanoi Katri äkkiä. — Minä en kuulu tänne enkä jää tänne. Tuomas, tahdotko auttaa minua?
— Luonnollisesti, mutta… Enhän minä vain ole loukannut sinua? — kysyi Tuomas aivan neuvottomana.
—- Et, ja älä vain kuvittele, että minä olisin sellainen kana … niin, niin, sellainen pikku Katri, joka nokkii kädestä, kysymättä, kenen kädestä.