— Olen tainnut kuitenkin tehdä pahasti, kun…
— Kai, kai, sinä hirvittävä pahantekijä! Katri hyräili ja ojensi kättä ystävälleen hymyilevänä.
— Pian, pian, lähden minä kauvas, kauvas täältä. Ja kanssani tulee muuan toinen … Mene maisteri Harjua tapaamaan, menethän? — lisäsi Katri tarttuen ojennettuun käteen. — Ja sanot terveisiä, kerrot, mitä sinulle nyt kuiskaan. Minä jätän Laineen tänä iltana ja tulen… Ei, ei, minä en mene hänen luokseen, menen rouva Kaarelle ja siellä tahdon tavata hänet.
— Kenen?
— Alpre Harjun, näytännön jälkeen.
— Miten se on käsitettävä, että sinä jätät Laineen?
— Jätän, en koskaan palaa, ymmärrätkö?
— En oikein. Asiahan on hyvin vakava.
— Vakavampi kuin luuletkaan. Minä olen herännyt elämään vasta noin tunti sitten.
— Sepä on merkillistä.