Tulevaisuudessa tapaamme toisemme aivan uusissa oloissa. Pysy
pyrinnöissäsi uskollisena.
Tuomas.
Katri luki ja luki, mietti eikä selvinnyt. — "Pysyä pyrinnöissäni uskollisena"? Missä pyrinnöissäni?
Harjun maisterin puheilleko? Jos hänkin kysyy pyrinnöistä, enkä minä tiedä mitään? "Minä olen puhunut asiasi hänen kanssaan selväksi."
Katri ei päättänyt mennä eikä olla menemättäkään. Hän vain nousi kävelemään syvissä mietteissä ja löysi itsensä Harjun pääkäytävän eteisestä.
Ovi narahti, ja joku kysyi sivuhuoneesta: — Kuka siellä?
Katri astui epäröiden huoneen poikki ääntä kohti.
— Katriko? Päivää, lapsi, ja tervetultuasi! Minä tiedän asian. No, miten me nyt aloittaisimme? Minä tahdon opettaa sinua itse ja aluksi täällä maalla.
— Kun en minä ymmärrä mitään niistä pyrinnöistä, — sanoi Katri ujosti.
Maisteri Harju ällistyi ja katsoi tyttöön. Katri ojensi ujosti
Tuomaan kirjeen maisteri Harjulle.