— Saanko minä lukea tämän? — kysyi maisteri. Katri kumarsi, niinkuin oli nähnyt Tuomaan tekevän, lyöden paljaat jalkansa yhteen.
Maisteri Harju hymyili kirjettä lukiessaan ja tekeytyen vakavaksi sanoi:
— Niin, Katri, sinun pyrintösi on nyt lukea ahkerasti tämä kesä. Tuomas on opettanut sinulle koko joukon hyviä asioita. Nyt me jatkamme. Saat uusia aineita ja uusia kirjoja. Kuinka on, voitko jäädä heti tänne?
— Minne minä menisin? — kysyi lapsi luottavaisena.
— Miinan huoneen takana on pieni kamari sinua varten.
Katri sävähti ja punastui.
— Etkö pidä Miinasta?
Katri punastui entistä enemmän ja pelkäsi, että hänen suojelijansa luulisi hänen nyt luopuvan pyrinnöistään Miinan vuoksi, ja rohkaistuen oikein omaan tapaansa hän riistäytyi irti painostuksesta ja sanoi:
— En minä välitä Miinasta, minä välitän vain pyrinnöistäni — lu-lukemisesta! — lisäsi hän aivan hiljaa luullen olleensa liian kovaääninen.
— No niin, nyt alamme ymmärtää toisiamme.