—- Kyllä siitä tosi tulee. Eilen illalla oli jo kenraaliharjoitus.
— Eihän isä osaa soittaa säestyksen mukaan, — sanoi Katri.
— Kuka on sanonut, että pitää soittaa säestyksen mukaan? Juonalan soittajalla on oma tapansa soittaa ja säveltää. Ettekö ole huomannut, että hän soittaa ja säveltää samalla hetken mielialoja? — puhui maisteri Harju.
— Se on nyt sellaista .. kelpaa siellä maalla, — sanoi Katri punastellen ja leppymättömänä.
— Jos Katri sitä häpeää, niin enhän minä sitten, — puuttui soittaja puheeseen.
— Katri ei ymmärrä asiaa oikein. Saatte nähdä, kun konsertti on ohitse, on Katri teistä ylpeä, — vakuutti maisteri Harju.
Soittaja kävi levottomaksi ja silmäili salavihkaa tytärtään. Kaikki olivat levottomia ja huoneessa vallitsi painostava tunnelma.
— Älkää huoliko, sali on jo tilattu ja ilmoitukset lehdissä. Ohjelma on tässä.
Maisteri Harju ojensi Katrille painetun lehden. Katri silmäili sitä ahnaasti.
— Perhospolkka, sekö, jonka isä soitti, kun minä sain kengät ja punaiset sukat?