— Sehän se on.
— Surulaulu, mikä se on?
— Kyllä sinä sen olet usein kuullut. Juonala hyräili.
— Äidin kuolemasta? — huudahti Katri. — Niin, niin, se menee.
— Entäs tämä: Jäniksen hypyt?
— No, se on taas sellaista, kun ne talvella hangella koikkii ja leikissä laukkaa. Se on lystikästä.
— Se on kai ihan uutta?
— On. Et ole kuullut.
— Tunnenko minä näitä valsseja ja polkkia?
— Tunnet etkä tunne. Se on uutta ja vanhaa.