— Mikä se on tämä: Ilon ilmaisu? — kysyi Katri antaessaan maisteri
Harjulle ohjelman takaisin. — Viimeinen numero.
— Sitä se vaan, mitä sanoo, — selitti soittaja, ja Katri ymmärsi eikä kysynyt enää.
Kaikki olivat vaiti, ja jännitys kasvoi.
— Niin että — soitankos minä? — kysyi Juonalan soittaja arasti
Katrilta.
— Älkää sitä minulta kysykö, en minä sitä ymmärrä.
— Sinä sen sentään määräät, niin minä sen olen päättänyt.
Maisteri Harju katsoi isää ja tytärtä jääden sanattomaksi vanhan soittajan alistuvaisuudesta. Katri pyörähti äkkiä ympäri huomatessaan opettajansa katseen ja pakeni huoneeseensa.
Aika olikin. Hän ennätti tuskin sulkea oven, kun kyyneleet valuivat pitkin poskea. Ja nyrkit kokoon puristettuina hän jupisi: — Isä saa esiintyä, minä vaan en! Se on julmaa, se on väärin!
Rouva Kaari pistäytyi huoneeseen.
Kaikki kapinanhenget nousivat Katrissa.